Joulutarina

 

On 20-päivä joulukuuta. Vankilan ovet rämähtävät kiinni 36-vuotiaan Veijon takana. Hän heittää repun selkäänsä ja lähtee kävelemään, kohti bussipysäkkiä. Hän menee asumaan äitinsä luokse. Äidin ovella hän rimpauttaa ovikelloa. 60-vuotias valkotukkainen äiti tulee avaamaan. ” Mitäs kuuluu poika!”, sanoo äiti iloisena. ” Hmm!”, vastaa Veijo ja astuu sisälle. Veijo katsoo ensimmäisenä jääkaappiin. Siellä on kaikenlaista jouluruokaa. Veijo ei ole ihmeemmin tykännyt ikinä joulusta. ” Vanha huoneesi on valmiina. Mene sinne lepäämään”, sanoo äiti. Veijo menee huoneeseensa ja laittaa oven kiinni. Hän makaa sängyssä ja miettii elämäänsä. Töitä hänen pitäisi saada. Muuten ei tule mistään mitään.
Seuraavan yön hän nukkuu erittäin levottomasti. Aamulla hän istuu pöydän ääreen aamiaiselle. ” Siinä on kahvia”, sanoo äiti ja kaataa kahvia mukiin. ” Sinun pitäisi soittaa sinne työvoimatoimistoon”, sanoo äiti. ” Mmm!”, vastaa Veijo. Äiti alkaa vähän kyllästyä Veijon puhumattomuuteen. ” Sano nyt jotain järkevää”, sanoo äiti. Veijo katsoo häneen päin ja sanoo ”Okei! Soitan sinne heti”. Veijo meni eteiseen soittamaan. Veijo näppäili numeron ja odotti. Lopulta naisääni vastaa ”Työvoimatoimistossa Kirsi puhelimessa”. ” Niin kuin minä tarvitsisin työpaikan. haluaisin varata ajan”, sanoo Veijo ujosti. ” Okei! Tulkaa tänään kello 15”.
Selvä”, sanoo Veijo. Kello on 14:30 ja Veijo kävelee kohti työvoimatoimistoa. Ovella häntä vähän jännittää. Mutta hän nousee raput ylös ja istuu tuolille odottamaan. Lopulta Veijo kutsutaan sisään. ”Veijo Mäntynen”, kuuluu naisääni. Veijo kävelee sisään. Nuori silmälasipäinen nainen istuu pöydän taakse ja laittaa kätensä ristiin pöydän päälle. ” No niin. Minun nimeni on Leena Jalonen. Te olette etsimässä työpaikkaa.”, sanoo hän. ” Niin haluaisin töihin. Palkkakaan ei tarvitse olla kovin iso”, sanoo Veijo. ” Niin olemme ajatelleet, että näin joulun alla joulupukin työ sopisi teille”, sanoo Leena. Veijo alkaa nauramaan ja sanoo ” Olenko minä joulupukin näköinen!”. ” Hmm! Ette vielä mutta pienellä maskeerauksella voisitte olla”, sanoo Leena. Veijo miettii vähän aikaa sitten hän sanoo ” Minä juuri pääsin vankilasta. Onko minut turvallista laittaa lasten keskelle”. ” Eihän kukaan tiedä vankilassa olostanne mitään”, sanoo Leena. Veijo päättää ottaa työn vastaan. Oli se parempi kuin ei mitään. Veijo kättelee Leenan kanssa ja poistuu työvoimatoimistosta. Hänen työnsä alkaisi 24-päivä eli jouluaattona. Veijo menee kotiinsa nukkumaan. Hän ei oikein saa unta. Joulupukin työ vaivaa hänen päätään. Mitä jos hän epäonnistuu? Eihän siinä tarvinnut kun jakaa lahjoja ja poistuu paikalta. Olihan hänellä muutama päivä sulatella asiaa.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen Veijo lähti hakemaan joulupukin tavaroita. Hän sai ne osoitteesta, joka hänelle oli annettu työvoimatoimistosta. Pian oli jouluaatto ja Veijo valmistautui joulupukiksi. Hän laittoi punaisen takin päälle ja joulupukin hatun päähänsä. Veijo astui pimeään jouluiltaan ja matkasi kohti Makkosen perhettä. Hän koko ajan mietti vuorosanojaan. Hän ajatteli, että muutaman kersan kun tekee tyytyväiseksi, niin se on siinä. Makkosen perheen talo oli näkyvissä. Veijo kävelee nopeammin ja kaatuu kadulle. Hänen takkinsa on aivan lumessa. Veijo kiroilee ja nousee ylös. Hän kopistelee vaatteitaan ja jatkaa matkaa. Veijo on Makkosten ovella ja hän soittaa ovikelloa. Talosta kuuluu koiran haukuntaa ja lasten iloa. Lopulta ovi avataan ja sen takaa paljastuu pienen tytön naama. ” Tervetuloa joulupukki”, sanoo tyttö. ” Öhöm! Oletko ollut kiltti”, sanoo Veijo. ” En minä tiedä”, sanoo tyttö. ” No päästä.. tarkoitan voinko tulla sisälle. Pukilla on vähän kuuma”, sanoo Veijo. Tyttö avaa oven ja Veijo astuu sisään. Tytön isä tulee eteiseen. Hän on noin nelikymppinen. Isä ojentaa kätensä ja sanoo ” Tervetuloa joulupukki. Minä olen Tero”. Samalla 35-vuotias perheen äiti tulee eteiseen ja sanoo ” Minä olen Taru”. Vanhemmat pyytävät Veijoa peremmälle. Samalla perheen 8-vuotias Pekka tulee olohuoneeseen. ” Joulupukki on Matti myöhäinen. Puoli tuntia myöhässä.”. ” No enhän minä per… Siis pukilla oli vähän vaikeuksia matkalla”, sanoo Veijo. Veijo istuu vanhaan kiikkutuoliin, jonka vieressä on lahjasäkki. ” Tules pukin syliin! Ööö mikä sinun nimesi olikaan tyttö”, sanoo Veijo. ” Minun nimeni on Venla”, sanoo hän ja kiipeää Veijon polvelle.
Hyi sinun henkesi haisee pahalle”, sanoo Venla. ” Odotas kun mi… Siis jäi suuvesi käyttämättä”. Venla laskeutuu polvelta. Sitten Pekka nousee polvelle. Hän hyppää suoraan Veijon haarojen väliin. ” Ai Vi… Tarkoitan kylläpäs tunnahti”. Pekka pomppii Veijon polvella ja heiluttaa käsiään. Sitten hän vahingossa repii Veijon tekoparran irti. ” Ääh! Olet pelkkä huijari. Kiitos, että pilasit jouluni!”, huutaa Pekka ja juoksee itkien huoneeseensa. Venla katsoo pettyneenä Veijoon ja kävelee pois. ” Tules vähän tänne”, sanoo Tero. ” Minä en voi maksaa sinulle mitään. Tuhosit joulumme. Olisi parempi, että lähdet siitä kävelemään”, sanoo Tero vihaisena. Veijo tunsi, että sai huomautuksen ihan aiheesta. Mutta kyllä olisi voinut jotain maksaa hyvästä yrityksestä.

Veijo kävelee kadulla pää alaspäin. Hän sytyttää tupakan. Sitten hän katsoo listaa, jossa olisi seuraava perhe. Ei hän enää voinut sinne mennä. Ei tällaisella ololla. Veijo suuntaa ainoaan baariin, joka oli auki. Baarin nimi oli Nukkuva joutsen. Veijo tilaa baaritiskiltä viskikolan. Sitten hän istuu pöydän ääreen. Hän alkaa juoda juomaa. Veijo asettelee joulupukin pipon pöydälle. Muutaman kulauksen jälkeen lihava nuori nainen kysyy ” Saisiko tähän istua”. ” En minä sitä penkkiä omista”, sanoo Veijo. ” Huono päivä vai”, sanoo nainen. ” Kaikista hirvein. Edes linnassa ei ollut tällaista.”, sanoo Veijo. Nainen naurahtaa ja sanoo ” Oletko ollut linnassa vai?”. ” Kyllä neljä vuotta”, sanoo Veijo. ” Minun nimeni on Rosalita. Mikä sinun nimesi on?”, kysyy Rosalita. ” Veijo. Hauska tutustua”, sanoo Veijo. ” Kuin myös”, vastaa Rosalita. Veijo kulauttaa loput viskikolasta ja sanoo ” Haen uuden juoman”. Veijo tulee takaisin ja Rosalita kysyy ” Miksi sinulla on joulupukin kuteet päällä?”. ” Hmh! Olin joulupukkina yhdessä kodissa Makkosilla.”. ” Ei tainnut oikein mennä putkeen”, sanoo Rosalita. ” Niin he eivät maksaneet minulle mitään. Sanoivat, että olen huono joulupukki ja pilasin heidän joulunsa”, sanoo Veijo.
Nyt tehdään niin, että kulautetaan juomat alas ja mennään hakemaan rahat pois”, sanoo Rosalita. Veijon mielestä suunnitelma ei ollut kovin hyvä. Mutta rahojen saaminen kuulosti hyvältä.
Veijo ja Rosalita lähtivät baarista ja suuntasivat kohti Makkosten taloa. Lopulta he olivat Makkosten ovella. Rosalita painoi ovikelloa. Tero tuli avaamaan. Ovi avautui ja Rosalita sanoi ” Ette kuulemma maksaneet tälle miehelle joulupukkina olemisesta?”. ” Tero raapii päätään ja huutaa ” No perkele! Hän pilasi lapsien joulun. Kumpikin mököttää huoneessaan”. Rosalita kaivaa laukustaan nyrkkiraudan ja sanoo ” Tuleeko rahat vai ei”. Tero pelästyy ja kaivaa lompakon taskustaan. ” Paljonko se olikaan?”. ” 80 Euroa”, sanoo Veijo. ” Siinä on rahat. Älkää enää ikinä astuko tämän oven eteen”, sanoo Tero ja paiskaa oven kiinni.
Tänään on hieno taivas. Katso noita tähtiä”, sanoo Rosalita. Veijo suuntaa katseensa tähtiin ja sanoo ” Kyllä on hienoa. Kiitoksia tästä Rosalita. Rosalita”. Veijo katselee ympärilleen mutta ei näe Rosalitaa. Rosalita on häipynyt rahojen kanssa. Kun hän olisi edes jakanut ne. Veijo lähtee pää alaspäin kävelemään kohti kotia ajatellen, että työvoimatoimistossa ei tiedetä mistään mitään.

Älylaitteet – tulevaisuuden pro vai con?

Olen viime aikoina törmännyt useasti tilanteeseen, jossa kouluikäiset lapset puhuvat kovaan ääneen ”tubettajista”, ”filttereistä” ja ”pokejahdista”. Vaikka itse tiedän mistä on kysymys, monille nuo asiat eivät aukene – jokainen liittyy nykypäivän some-maailmaan, eli sosiaaliseen mediaan. Nuorille on tärkeää saada olla yhteyksissä toisiinsa myös koulun ulkopuolella, ja verkkoyhteyden avulla pelattavat pelit ja sovellukset tuov Jatka lukemista ”Älylaitteet – tulevaisuuden pro vai con?”

Musiikin vaikutus

Musiikki. Sitä kuulee busseissa, kauppakeskuksissa, työpaikoilla, puhelimen asiakaspalvelujonoissa, virastojen auloissa, elokuvissa, kotona. Kieltämättä elokuvat ilman tausta- ja tilannemusiikkia olisivat tylsähköä katsottavaa ja jos puhelinasioinnissa kuuluisi vain syvä hiljaisuus, luurin löisi hyvin äkkiä kiinni. Pidetään ihmiset tyytyväisinä soittamalla musiikkia – hyvää tai huonoa! Musiikin soittaminen ja kuuntele Jatka lukemista ”Musiikin vaikutus”

Teini-iän kipristelyä

”Kattona tähtitaivas” on Kotkan kaupunginteatterin ja nuorisoteatterin yhteistyönä tekemä Johanna Thydellin romaaniin perustuva näytelmä, jonka on ohjannut Jyrki Koskimies. Näytelmä kertoo yläasteelle menevän Jennan tarinan, jossa elämää varjostaa tavallisten teinitytön huolien, kuten ihastumisten ja murrosiän myllerrysten lisäksi äidin vakava sairaus. Jenna tutustuu tarinan edetessä samanikäiseen Ullikseen, jonka äidillä on alkoholiongelma. Molempien äitien vaikean kamppailun vuoksi tytöt saavat toisiltaan eräänlaista vertaistukea. Lavalla nähdään samanaikaisesti kaksi Jennaa, tarinan aikaan kuuluva 13-vuotias ja elämäänsä taaksepäin muisteleva 20-vuotias. Näytelmän ensi-ilta oli 19.1.2017

Näyttelijäsuorituksista erityisesti jäi mieleen vanhempi Jenna ja Jennan ukki. Vanhemman Jennan hahmo oli mielenkiintoinen. Siinä missä kaikki muut lavalla nähtävät ihmiset kuuluivat käsillä olevaan aikaan ja tilanteeseen, parikymppinen Jenna oli ikäänkuin ”haamuna” muistelemassa tapahtumia. Roolia esittävä Meeri Länsmans ilmaisi hyvin tunteita ilmeillään ja eleillään, muttei ylinäytellyt. Henri Saaraisen näyttelemän ukin rooli ei näytelmässä ollut kovinkaan iso tai merkittävä, mutta hahmo oli aidon tuntuinen. Lisäksi pääosaa esittävä Emmina Tuononen teki todella hyvän roolisuorituksen, rooli oli varmasti haastava kaikkine tunnemyllerryksineen. Lisäksi tämä oli hänen ensimmäinen kertansa pääroolissa, mikä tuo luultavasti myös paljon paineita. Muutenkin erityisesti nuoret näyttelijät tekivät oikein hyvää työtä, kuvasivat rankkoja tunteita ja tilanteita uskottavasti, eikä mokia tai unohduksia tainnut olla montaakaan – tai jos oli, ei niitä ainakaan huomannut – ja siitähän sen ammattilaisen työn tunnistaa.

Mielestäni näytelmään oli ladattu niin paljon painavaa asiaa ( rankat teinivuodet, syöpä, alkoholismi…) että jotkut hamot ja asiat jäivät aika yksipuolisiksi. Esimerkiksi Ulliksen äiti ei näyttänyt olevan mitään muuta kuin juoppo ja läpeensä paha, kun taas Jennan äiti oli pelkästään hyvä, kiltti, vaatimaton ja vakavasti sairas. Olisin kaivannut näihin vähän enemmän inhimillisyyttä sekä sitä, että sairauksia ( onhan alkoholismikin sairaus) ei olisi esitetty niin karikatyyrisesti. Minua häiritsi myös lyhyt, mihinkään liittymäton maininta siitä, että Sakke on maahanmuuttaja ja kokenut rasismia. Ymmärrän, että näinä aikoina suvaitsevaisuus on kovasti tapetilla, mutta tässä näytelmässä se ei ollut juonen tai minkään muunkaan kannalta merkityksellistä. Lisäksi Sakke vaikutti enemmmän suositulta kuin syrjityltä ja oli hahmona vähän inhottava, eikä siksi kaivannut erityistä sympatiaa ja kuten jo mainitsin, näytelmässä oli muutenkin aika painavia aiheita.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana vanhempi Jenna sanoi joissakin kohdissa nuoremman repliikejä, ojensi tälle tavaroita tai muuten vuorovaikutti muiden näyttelijöiden kanssa, mikä oli hieman hämmentävää, ja mistä en erityisesti välittänyt. Minusta hänelle olisi hyvin riittänyt kertojan ja sivustakatsojan rooli.

Pienellä lavalla oli ajoittain aika paljon tapahtumaa ja ääntä, joten suhteellisen pelkistetyt lavasteet ja vähäinen rekvisiitta olivat riittävät ja ajoivat asiansa oikein hyvin. Juonessa pysyi perässä, tosin muutamassa kohtaa meinasin hetkeksi tippua kärryiltä aikaharppauksen vuoksi tai koska en ollut varma mihin kohtaan lavaa kuuluu keskittyä.

Näytelmä oli viihdyttävä ja ajoittain hauska, rankkoja aiheita oli kuvattu koskettavasti. Teini-iän kipristelyjen kuvaus oli joissakin kohdissa niin hyvä, että katseleminen oli hetkittäin melkeinpä kiusallista, kun mieli palaili omiin toilailuihin.

Saara K.

Tukka-kulma: koko perheen parturi-kampaamo

 

Tuula Töytäri lähti yrittäjäksi Tukka-kulmaan, kun edellinen yrittäjä lopetti toimintansa. Samalla hän pystyi jatkamaan tutussa yrityksessä ja varmisti näin työpaikkansa säilymisen. Yritys on toiminut nyt 23 vuotta.

Liikeideana on tarjota hiuspalveluita eri ikäisille asiakkaille lapsista vanhuksiin. Tukka-kulma on siis koko perheen parturi-kampaamo. Tavoitteena on tyytyväinen asiakas ja laadukkaiden palveluiden ja tuotteiden tarjoaminen. Tässä työssä korostuu asiakaslähtöisyys, sillä työssä kuunnellaan asiakkaan toiveita ja tarjotaan mahdollisimman hyvää asiakaspalvelua.

Jatka lukemista ”Tukka-kulma: koko perheen parturi-kampaamo”

Erjan Luontaishoitola: Hyvää oloa mielelle ja keholle

f9e02f_e5a974328f7a447abdb5923cbc1b16e8Osku Mediatalo halusi jatkaa juttusarjaa Puotipäivistä haastattelemalla tapahtumaan osallistuvaa Erjan Luontais-hoitolan yrittäjää Erja Mettistä. Hänen mielestään on tärkeää, että Puotipäivien kaltaisia kampanjoita järjestetään ja tuetaan paikallista yrittäjyyttä. Hän toivoo, että ihmiset käyttäisivät aktiivisesti kivijalkamyymälöiden tuotteita ja palveluita. Ilman asiakkaita ei ole liikkeitäkään. Samalla tuetaan paikallista työtä ja kotikaupunkia Kotkaa.

Jatka lukemista ”Erjan Luontaishoitola: Hyvää oloa mielelle ja keholle”

Virtuaalista elämää – osa 2

Tulevaisuuden koulutus varmasti tulee olemaan mahtavaa….

Virtuaali, simuloitu vai todellisuus?
Mitä virtuaalitodellisuus voisi antaa?
Mikä on virtuaalitodellisuuden raja?
Missä kulkee se raja jota ei enää saa ylittää?
Milloin virtuaalitodellisuus on liian todellista?
Missä vaiheessa virtuaalitodellisuus on parempi kuin todellisuus? Jatka lukemista ”Virtuaalista elämää – osa 2”

Miksi pitää aina pelätä?

Sydän hakkaa, kylmähiki kihoaa otsalleni….

Aamulla astun työpaikanovesta sisään, sisälläni herää pelkoa, ahdistusta ja jännitystä katson ympärilleni ja tarkistan onko muita ihmisiä paikalla, kuka katsoo minua kiinnittääkö kukaan minuun huomiota, onko minulla jäänyt jotain huomiotta? Voi ei näen pomoni käytävän päässä, joka katsoo minuun päin. Hoen mielessäni rukouksia ja toivomuksia.. älä tule tänne.. mutta ei pahin pelkoni on tulossa Jatka lukemista ”Miksi pitää aina pelätä?”

Työ ei ole vain rahapaikka

Minun nimi on Sergey Pritchin. Olen fpkhhwx1jba25-vuotias henkilö, joka yrittää omilla vähillä voimilla parantaa omaa ja muiden ihmisten elämää. Tässä minä haluaisin esittää minun oma ajatus työnhausta ja työntekijän ja työantajan välisestä yhteydestä, joka on mielestäni todella tärkeä, mutta ei ole riittävää väittelyä. Toivon, että en rajoitu yhdellä artikkelilla, vaan jatkan teidän kanssa aito keskustelu.

Oletko yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin löytää työtä, mutta tänne asti menestyksellisyys ei ole käsissä ? Voi olla, että sinä koetit löytää neuvontaa netistä tai ystäviltä ja sukulaisilta tai yritit edes päästä työhön, jossa et voi käyttää täysin voimin omaa ammattipätevyyttäsi tai työhön, josta et pidä, silti et saanut mitään ?

Tällöin minulla on sinulle kysymys: voi olla sinä et yrittänyt kaikkeasi tai yritit kaiken väärin ? Jatka lukemista ”Työ ei ole vain rahapaikka”