Työ ei ole vain rahapaikka

Minun nimi on Sergey Pritchin. Olen fpkhhwx1jba25-vuotias henkilö, joka yrittää omilla vähillä voimilla parantaa omaa ja muiden ihmisten elämää. Tässä minä haluaisin esittää minun oma ajatus työnhausta ja työntekijän ja työantajan välisestä yhteydestä, joka on mielestäni todella tärkeä, mutta ei ole riittävää väittelyä. Toivon, että en rajoitu yhdellä artikkelilla, vaan jatkan teidän kanssa aito keskustelu.

Oletko yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin löytää työtä, mutta tänne asti menestyksellisyys ei ole käsissä ? Voi olla, että sinä koetit löytää neuvontaa netistä tai ystäviltä ja sukulaisilta tai yritit edes päästä työhön, jossa et voi käyttää täysin voimin omaa ammattipätevyyttäsi tai työhön, josta et pidä, silti et saanut mitään ?

Tällöin minulla on sinulle kysymys: voi olla sinä et yrittänyt kaikkeasi tai yritit kaiken väärin ? Ajattele hetki että sinä olet työnantaja – sinulla on työtehtävä (nimitetään sen työnantajan ongelmana – jäljestäpäin selvitän mistä syystä) ja sinä haluat, että joku täyttäisi tämän tehtävän (siis ratkaisee ongelmasi) jostain hyvityksestä (palkka). Siis sinulla on pääomaa ja sinä haluat helpottaa omaa elämäsi. Toivon, että kaikki on selvää tähän asti.

Jotkut ihmiset tulevat työhaastatteluun ja heidän kantansa on: ”Ota minut työhön, koska minä tarvitsen rahaa elämää varten. Minä, tietenkin, tulen tekemään työtä, mutta etupäässä minä haluan rahaa.” Henkilö tuli työhaastatteluun keskustelemaan työantajan kanssa ehdottomasti eri asiasta. Jos ottaa varteen työnhakijan puheenaiheen hän odottaa työantajalta hyväntekeväisyyttä, ja työntekijä, hyvänä ja kunniallisena ihmisenä, voisi auttaa työnantajaa maanantaista perjantaihin yhdeksästä viiteen. Mutta se ei onnistu näin. Työnantaja odottaa toimihenkilöltä omien ongelmien selvittämistä, ja tällainen henkilö muuttuu työantajalle vielä yhdeksi ongelmaksi. Ja yliote tässä tapauksessa ei ole työnhakijaan suuntaan…

Ja lopuksi käy näin: työantaja ei halua omaan joukkoon sellaista toimihenkilöä ja hakija itsekään ei haaveile si työstä. Tästä syystä työnantaja ottaa hänet vain siinä tapauksessa, jos on joku kiireellinen työ ja työpaikka on melkein varmasti vain määräaikainen, josta ei ole mitään hyötyä.

Siksi me emme kulje tämän henkilön tietä. Me käsittelemme vaihtoehdot, jossa me voisimme olla tarpeellisia ja välttämättömiä työantajalle, että hän olisi niin kovin onnellinen, että hän haluaisi maksaa meille. Tietenkin meillä on työsopimus, jossa lukee meidän palkka, mutta ei tarvitse huolestua. Hänen kiitollisuutta riittää muita etuja varten.

Kuulostako kuvitteellisena ? Voisit varmasti kysyä: ”Jos se on niin yksinkertaista miksi se ei tapahdu kaikkien kanssa ?”. Koska jos se ei ole helppoa en voi olla varma, että suoriudun. Ensiksi täytyy ymmärtää ja ikiaikoihin muistaa, että maailmassa ei ole yhtään mitään hyvää jonka vuoksi ei tarvitse tehdä mitään. Jos olet lukenut Lewis Carrollin ”Liisan seikkailut ihmemaassa” (englanniksi ”Alice’s Adventures in Wonderland”) luit varmaan kohdan: ”Now, here, you see, we must run as fast as we can, just to stay in place. And if you wish to go anywhere you must run twice as fast as that.”. Suomeksi vapaassa muodossa se tarkoittaa: ”Nyt, tässä, sinä näet, että sinun täyty juosta niin nopeasti kuin jaksat, että pysyt samassa paikassa. Ja jos haluat päästä vielä johonkin sinun täytyy juosta vielä kaksi kertaa nopeammin”. Minä pidän tästä pätkästä, koska se näyttää, että on todella tärkeää, että täytyy tehdä vähän enemmän, kuin mihin me kaikki olemme tottuneet. Jos riittää leivän pala ja katto päälle voimme jatkaa kuin aina. Mutta jos on tunne, että et elä täysillä, ei ole pakko mennä maailman toiselle puolelle ja opiskella 20 vuotta buddhismia. Se auttaa vain jos olet täysin hullu tai ”et tiedä mitä vielä voisit tehdä tässä elämässä, kun et vielä ole ehtinyt tehdä yhtään mitään”. Harmi, että lastentarhoissa ja kouluissa, kuin sanoi ranskalainen kirjailija ja filosofi Albert Camus ”Koulu valmistaa meitä elämään maailmassa, jota ei ole olemassa”. Minä ymmärrän, miksi oppilaille opetetaan matematiikkaa ja äidinkieltä. Sitä käymme joka päivä kaupassa ja Facebookissa. Mutta miksi ei kukaan ole ajatellut, että voisi opettaa työkaluja, ilman joita me emme voi elää: psykologia, oikeus, jne. Miten me kaikki voimme ymmärtää, että voimme mitä vaan, jos kaikki opettajat, vanhemmat ja ystävät sanovat, että voit tehdä elämässä kaikki, mutta vain tiettyyn pisteeseen.

Meidän on pakko vaihtaa meidän elämän paradigma. Työ on elämän osa, kuten elämä on työn osa. Työ ei ole vain rahapaikka. Se ottaa liian paljon aikaa meiltä. Ajattele tätä. Paljon.

Haluan että teillä ei olisi sellaista mieltä, että minä olen ihminen, joka ymmärtää itsestäni riittävästi. Minäkin haluan saada selvää omasta elämämatkasta ja haluan tehdä sen myöskin teidän kautta. Paras tapa oppia jotain, oppi tätä muita. Tässä haluan alkaa keskustelun.

Tervetuloa.