Virtuaalista elämää – osa 2

Virtuaali, simuloitu vai todellisuus?
Mitä virtuaalitodellisuus voisi antaa?
Mikä on virtuaalitodellisuuden raja?
Missä kulkee se raja jota ei enää saa ylittää?
Milloin virtuaalitodellisuus on liian todellista?
Missä vaiheessa virtuaalitodellisuus on parempi kuin todellisuus?

Tulevaisuuden koulutus varmasti tulee olemaan mahtavaa, tunnilla voit tutkia maailmankaikkeutta ja katsoa aurinkokuntamme planeettoja tai vaikkapa tutkia atomien rakennetta ja kaikkea siitä väliltä. Tutkimalla maailmaa virtuaalisesti voit katsoa miten luonto toimii ja tutkia maailman
kaikki nähtävyydet, vain mielikuvitus rajana. Opetus on tulossa vihdoinkin pisteeseen missä lukeminen ei enään ole tärkeintä vaan nyt vihdoinkin on mahdollisuus oppia eri tavoilla, kuuntelemalla, katsomalla ja itse kokeilemalla. Ei tarvitse enää miettiä, miksi tämä toimii juuri näin voit itse katsoa, lukea sekä tutkia kaikkea visuaalisesti. Missä vaiheessa kaikki opetus tapahtuu kotona istuen virtuaalikoulussa, jossa on virtuaaliset opettajat?

Missä vaiheessa virtuaalitodellisuus syrjäyttää perinteisin puhelimen tai sosiaalisen tapahtuman? Riittäisikö, että olet paikalla virtuaalisena tuotoksena? Päteekö myös Asimovin lait virtuaalitodellisuudessa? soveltaen näitä lakeja tietenkin vaikkapa:
virtuaalisuus ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
virtuaalitodellisuuden on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määrityksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa ensinmäisen pääsäännön kanssa.
virtuaalitodellisuuden on suojeltava olemassaoloaan, kuitenkin siten että sen toimet eivät ole ristiriidassa ensinmäisen ja toisen pääsäännön kanssa.

Virtuaalitodellisuus ja peliteollisuus kulkevat käsikädessä eteenpäin yhä vain hurjempaa tahtia, mutta milloin pelit tulevat liian todellisiksi virtuaalitodellisuudessa? Missä on raja virtuaalitodellisuuden ja simuloidun todellisuuden välissä? Missä menee raja todentuntuisuuden kanssa, jos pelit tuottavat palautetta pelaajalle aiheuttamalla tuntemuksia, kuten kosketusta, kipua, lämpöä, kylmyyttä tai jopa tuoksuja? Tälläinen voisi kuullostaa hienolta, mutta onko se ihan oikeasti järkevää? Missä kohtaa ihmisen mieli osaa erottaa todellisuuden ja simuloidun todellisuuden rajat? Kuka tulee valvomaan, mitä voidaan tehdä ja mitä ei voida tehdä? Missä menee raja, mitä voit tehdä simuloidussa todellisuudessa.

Olen yrittänyt miettiä, missä vaiheessa tulee raja virtuaalitodellisuuden ja simuloidun todellisuuden todellisuudessa. Oletko halunnut olla jumala maailmassa, jonka olet itse tehnyt ja saako tämä maailma olla kopio nykyisestä maailmasta? Mitä sinä tekisit maailmassa, jossa seuraamuksilla ei ole väliä kaikki mitä teet ovat vain mielikuvituksen tuotetta? Olisiko kaikki täydellistä vai olisiko se vain kaaosta? Haluaisitko sinä elää täydellisessä maailmassa, missä ei ikinä ole mitään pahaa vaan kaikki mitä ikinä tahtoisit toteutuisivat sinun tahtosi mukaan?

  Olenko valvottu?  © deju2