Teini-iän kipristelyä

”Kattona tähtitaivas” on Kotkan kaupunginteatterin ja nuorisoteatterin yhteistyönä tekemä Johanna Thydellin romaaniin perustuva näytelmä, jonka on ohjannut Jyrki Koskimies. Näytelmä kertoo yläasteelle menevän Jennan tarinan, jossa elämää varjostaa tavallisten teinitytön huolien, kuten ihastumisten ja murrosiän myllerrysten lisäksi äidin vakava sairaus. Jenna tutustuu tarinan edetessä samanikäiseen Ullikseen, jonka äidillä on alkoholiongelma. Molempien äitien vaikean kamppailun vuoksi tytöt saavat toisiltaan eräänlaista vertaistukea. Lavalla nähdään samanaikaisesti kaksi Jennaa, tarinan aikaan kuuluva 13-vuotias ja elämäänsä taaksepäin muisteleva 20-vuotias. Näytelmän ensi-ilta oli 19.1.2017

Näyttelijäsuorituksista erityisesti jäi mieleen vanhempi Jenna ja Jennan ukki. Vanhemman Jennan hahmo oli mielenkiintoinen. Siinä missä kaikki muut lavalla nähtävät ihmiset kuuluivat käsillä olevaan aikaan ja tilanteeseen, parikymppinen Jenna oli ikäänkuin ”haamuna” muistelemassa tapahtumia. Roolia esittävä Meeri Länsmans ilmaisi hyvin tunteita ilmeillään ja eleillään, muttei ylinäytellyt. Henri Saaraisen näyttelemän ukin rooli ei näytelmässä ollut kovinkaan iso tai merkittävä, mutta hahmo oli aidon tuntuinen. Lisäksi pääosaa esittävä Emmina Tuononen teki todella hyvän roolisuorituksen, rooli oli varmasti haastava kaikkine tunnemyllerryksineen. Lisäksi tämä oli hänen ensimmäinen kertansa pääroolissa, mikä tuo luultavasti myös paljon paineita. Muutenkin erityisesti nuoret näyttelijät tekivät oikein hyvää työtä, kuvasivat rankkoja tunteita ja tilanteita uskottavasti, eikä mokia tai unohduksia tainnut olla montaakaan – tai jos oli, ei niitä ainakaan huomannut – ja siitähän sen ammattilaisen työn tunnistaa.

Mielestäni näytelmään oli ladattu niin paljon painavaa asiaa ( rankat teinivuodet, syöpä, alkoholismi…) että jotkut hamot ja asiat jäivät aika yksipuolisiksi. Esimerkiksi Ulliksen äiti ei näyttänyt olevan mitään muuta kuin juoppo ja läpeensä paha, kun taas Jennan äiti oli pelkästään hyvä, kiltti, vaatimaton ja vakavasti sairas. Olisin kaivannut näihin vähän enemmän inhimillisyyttä sekä sitä, että sairauksia ( onhan alkoholismikin sairaus) ei olisi esitetty niin karikatyyrisesti. Minua häiritsi myös lyhyt, mihinkään liittymäton maininta siitä, että Sakke on maahanmuuttaja ja kokenut rasismia. Ymmärrän, että näinä aikoina suvaitsevaisuus on kovasti tapetilla, mutta tässä näytelmässä se ei ollut juonen tai minkään muunkaan kannalta merkityksellistä. Lisäksi Sakke vaikutti enemmmän suositulta kuin syrjityltä ja oli hahmona vähän inhottava, eikä siksi kaivannut erityistä sympatiaa ja kuten jo mainitsin, näytelmässä oli muutenkin aika painavia aiheita.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana vanhempi Jenna sanoi joissakin kohdissa nuoremman repliikejä, ojensi tälle tavaroita tai muuten vuorovaikutti muiden näyttelijöiden kanssa, mikä oli hieman hämmentävää, ja mistä en erityisesti välittänyt. Minusta hänelle olisi hyvin riittänyt kertojan ja sivustakatsojan rooli.

Pienellä lavalla oli ajoittain aika paljon tapahtumaa ja ääntä, joten suhteellisen pelkistetyt lavasteet ja vähäinen rekvisiitta olivat riittävät ja ajoivat asiansa oikein hyvin. Juonessa pysyi perässä, tosin muutamassa kohtaa meinasin hetkeksi tippua kärryiltä aikaharppauksen vuoksi tai koska en ollut varma mihin kohtaan lavaa kuuluu keskittyä.

Näytelmä oli viihdyttävä ja ajoittain hauska, rankkoja aiheita oli kuvattu koskettavasti. Teini-iän kipristelyjen kuvaus oli joissakin kohdissa niin hyvä, että katseleminen oli hetkittäin melkeinpä kiusallista, kun mieli palaili omiin toilailuihin.

Saara K.